Vuoden koti-isä...nä

Kaksi tilannetta.. 1) Juttelemme kuluneesta päivästä rauhassa ja tartumme jopa lillukanvarsiin ja epäolennaisuuksiin. Hiki valuu ja istumme savusaunassa. Hetken päästä pulahdamme avantoon ja sitten istahdamme verannalle nauttimaan hiljaisuudesta... 2) Yritämme keskustella vaimon kanssa jostain. Löydän hänet mutta yritän vielä kohdata hänet. Epäonnistun. Hermostumme ja riitelemme. Ja tässä muutama syy siihen: a) Meidät keskeytetään jatkuvasti jonkun lapsen toimesta (yleisin syy) b) Lasten keskinäinen kahina ja riitely. Lasten jännite siirtyy vanhempien välille c) Yhdellä känkkä d) Kahdella känkkä e) Kolmella känkkä f) Yllättävä tilanne kuten pepun pesu, kaatunut maitolasi jne... g) Arjen taustalla pyörii jokin murhe tai yllättävä säätö mikä vie voimia ja palaa ajatuksiin ...Pienten lasten vanhempien voi olla erittäin haastavaa löytää yhteistä aikaa.  Viime kesänä jäätyäni lomille ja sitä myötä vuoden koti-isäksi olin kaikkea muuta kuin vuoden aviomies. Pikemminkin "ha

Myönnän heti. Olen vanhanaikainen tässä teemassa. Pidän tätä Halloweenia puhtaasti kaupallisena lapsiperheiden rahastuksena, joka pilke silmäkulmassa kirjoittaen voi jopa eriarvoistaa nopeasti hienot pelotekuteet ostavat perheet vanhoillisista ja köyhistä Jopa huonekalukaupat yrittävät myydä sohvia Halloween-hinnoittelulla. Varmaan pelottavan kalliit hinnat! Minua hämmentää se, että en tiedä edes tarkkaa päivää, jolloin on Halloweenin THE hetki. Siitä aletaan meuhkata jo lokakuun alussa ensimmäisten markettin mainoksissa. Sitten Pyhäinpäivän lähestyessä tulee se Halloweenin kliimaksi. Siinä missä lähikaupat myyvät kurpitsoita, kotikokit jakelevat kurpitsan rikastamia smoothie-reseptejä, voi oven taakse ilmaantuu täysin random-hetkenä naapurin flikka sanomaan "karkki tai kepponen". Vastahan se kävi virpomassa. Niin kuin otsikkoon kirjoitin: Ristiriitaista.. Haluaisin toki ajatella, että ilman muuta on hienoa, että lapset käyttävät mielikuvitustaan hyvän maun rajoissa ja näke