Haluanko olla kuin oma isäni?
ISÄ Montaa asiaa voi pitää itsestään selvänä. Yhtä ei.. Hyvää isää. Olen viime vuosina ja etenkin viime aikoina pohtinut, miten merkittävä asia lapselle on sillä, minkälainen isä hänelle on suotu ja millä tavalla isä on paikkansa lapsen elämässä ottanut. Samalla olen joutunut tietenkin miettimään, osaanko itse välttää muiden ja toki omien vielä kovettumattomien kantapäiden kolinat. Kun olin pieni, osoittiko isä olevansa kiinnostunut minusta tai tekemisistäni? Niin.. Harrastin pienenä sellon soittoa. Kävin myös pianotunneilla. Kotona soitin isoveljen rummuilla. Myöhemmin kävin seurakuntanuorten kitarakerhossa, joka varsinkin kannusti tekemään omia lauluja. Pelasin myös futista Kurikan Ryhdissä. Vaikka äitini evästi sellon ja pianon ääreen, isä oli kuitenkin se, joka vei minut sellotunneille. Hänen kanssa kävin uimahallissa, koska hänen terveydentilansa ei sallinut enää siinä vaiheessa sitä samaa, jonka muistan edelleen hyvin lämpimänä: Kun olin 4-5 vuoden ikäine