Miksi koti-isille tai -äideille ei ole alennuksia kuten eläkeiläiselle, lapsille ja työttömille?

-
Tulevan vuoden aikana saan Suomen valtiolta kuukausittain reilut 300 e / kk. Se on aika v0c V  ähän. Otan sen vihjeenä, että "vie lapsesi päiväkotiin ja mene itse töihin, niin saisimme enemmän veronkantoa kirstuumme". Nyt kun päätin jäädä kotiin perheen, lasteni ja oman itseni takia, niin rupean miettimään epäkohtaa, joka tähän tärkeään työhöni liittyy. Haluaisin kasvattaa heistä tulevia veronmaksajia, jotka kuluttavat kulttuuri- ja liikuntapalveluja. Syyt ovat niin henkiseen kuin fyysiseen hyvinvointiin liittyviä. Ja näin aikuisena toki tajuan hyödyntää ilmaisia lenkkipolkuja ja änkkäripuistoja omille lapsilleni, mutta esimerkiksi uimahallin kassalla maksaisin mieluiten sen eläkeläishinnan. Keräänkin tähän esimerkkejä, joista koti-isien ja -äitien kuuluisi saada alennusta niin omaa itseä kuin lapsiaan ajatellan:
- Kuntosalit
- Kylpylät
- Teatterit
- Konsertit
- Museot
- Erilaiset liikunta- ja kulttuurikurssit
- Kerhot
- Urheilumatsit
- VR:n ja matkahuollon matkat
- Hotellit

Mutta iso kiitos HSL:lle, eli pääkaupunkiseudun liikenteen "äitihahmolle", joka päästää minut lasteni kanssa ilmaiseksi niin junaan, bussiin, metroon kuin raitiovaunuun. Kunhan vain minulla on rattaat mukana. Muuten joudun maksamaan.

Mitä mieltä itse olet? Mihin pitäisi saada alennukset?



(Tämä kuva on otettu teatteri Hevosenkengästä, joka on ollut parasta kulttuuriviihdettä meidän lapsille. Onneksi on olemassa esimerkiksi cityshoppari, jonka avulla saa tämänkin elämyksen huokeammin. Tällaista ammattitaitoa haluan kuitenkin tukea.)

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhteys on se juttu

-
Kuva
Tässä nyt on ollut sen verran monta aamua aamutoimineen, aamupäivää ulkoiluineen, puoltapäivää lounassirkuksineen, alkuiltapäivää leikkihetkineen ja orastavan äidin kaipuun odotuksineen, välipalahetkeä, lastenohjelmien aikana tapahtuvaa ruoanlaittohetkeä, ruokailua ja iltapalaa.... jotta voin jo jotain sanoa tästä tärkeästä teemasta. Ajatellaanpa ekaluokkalaista poikaani. Hän kaipaa isältään hyväksyntää. Hän on sen luonteinen, että hän tarvitsee sen katseen lisäksi myös yhdessä tekemisenä. Hyväksyntä näkyy myös siinä, että hän hyppää syliini ja minä otan hänet kiinni. Välillä vedetään pientä ottelua siitä, mitä erikoisuuksia hän voi saada (koska "silläkin on sellainen"), mutta plussalla ollaan. Meillä on yhteys. Siitäkin huolimatta, vaikka ikävä kyllä hän on joutunut itkemään minun aivan ylimitoitetun kiukustumisen takia. Ajatellaanpa pian 5 vuotta täyttävää poikaani. Hänkin kaipaa isältään hyväksyntää. Hän on sen luonteinen, että hänen kanssa pitää päästä samalle aaltopi...
Lue lisää

Ja niin päättyy 2 vuoden koti-isyys

-
Kuva
"Nauti, kun se aika menee niin nopeasti ohitse."  Tuo kommentti on tähän asti, edelleen, ärsyttänyt. Se ikään kuin sivuuttaa kaiken sen hulabaloon, tottelemattomuuden, näsäviisastelun, huonot unet, hermojen kiristelyn innovatiivisilla tavoilla (ei haettu tukea kuitenkaan Business Finlandilta), kakkavahinkojen putsailujen, jatkuvan kahden ruoan tekemisen päivässä.  Lähdin liikkeelle aralla mielellä. Tiesin, että minussa asuu peto. Mutta se on kuin Hobitista tuttu Smaug, joka nukkuu lohikäärmeen unta vaikka tuhat vuotta, kunnes joku tulee sitä ärsyttämään tarpeeksi. Ja kyllä, minua on ärsytetty. Oh yes, I've been irritated. Kiteytettynä voisin kuitenkin sanoa, että rakastan lapsiani, löysin itsestäni vieläkin uhmaikäisemmän lapsen, mutta pyrin palauttamaan joka päivä yhteyden lapsiini. Oli syy minussa tai heissä, yhteys välillä pätki, mutta tässä perheessä pyydetään ja annetaan anteeksi JA pyritään muuttamaan toimintaa. Halpaa armoa tai anteeksiantoa ei ole olemass...
Lue lisää

Arki-iltojen kyyditysrumbat iltapäiväkerhojen laskevan suosion pelastajaksi?

-
Kuva
Esikoiseni on ensimmäisellä luokalla. Hän ei ole ollut iltapäiväkerhossa. Vielä viime syksynä hän tosin jäi joka päivä koulun jälkeen pelaamaan jalkapalloa iltapäiväkerhossa olleiden ekaluokkalaisten poikien kanssa tunnista puoleentoista tuntiin. Pelit loppuivat sitten, kun iltapäiväkerholaiset menivät välipalalle. Olin ollut jo siinä vaiheessa odottamassa lastevaunujen kanssa koulun kentän laidalla alle 2-vuotiaan nukkuessa vielä päiväuniaan. Ja sen aikaa kun pojat pelasivat vielä "vöödiä" (eli world cup, jossa maalin tehnyt pääsee vaihtoon tai maalivahdiksi), alle 5-vuotias poikani teki pituushyppypaikasta hiekkalaatikon. Pikkuautot saivat arvoisensa temmellyskentän. Asiaan. Nyt ekaluokkalaisilta on kyselty halukkuutta jatkaa IP-kerhoa vielä toisella luokalla. Aika monessa koulussa kerholaisten määrä tippuu toiselle luokalle tultaessa. Miksi? Iltapäiväkerhohan olisi monelle lapsen vanhemmalle voitto. Oma lapsi leikkii kavereiden kanssa ohjatusti, tekee läksyt ja syö vie...
Lue lisää