Viimeinen kerta ruotsinlaivalla
Viereisessä aamubuffetpöydässä pieni lapsi ISTUU ja syö puuroaan. Toisessa pöydässä olen minä ja mietin, eikö tämä laiva voisi olla jo perillä....
Syysloma aiheuttaa monessa perheessä päänvaivaa. Työssäkäyvien vanhempien täytyy miettiä, minne laittaa koulusta vapaaviikon tai vapaat päivät saaneet lapset. Siksi on siunaus, mikäli on mummola tai sedät ja tädit käytettävissä. Tai ehkä juuri silloin joku vanhempi pystyy tekemään etäpäivän, jolloin toki työtehokkuuden mittarin voinee laittaa ylähyllylle.
Me edustamme perhettä, jossa molemmat vanhemmat viettävät syyslomaa. Tartunpa ensiksi tuohon termiin "loma". Jokainen hyvät mammaloma-toivotukset saanut tietää, että loma päättyi ja nyt se työ vasta alkaa. Mutta ehkä kuitenkin elämän tärkein työ, jossa optioita tiputtelee pikkuinen omalla hurmaavuudellaan tai pikku-diktaattorimaisilla elkeillään. Kun olen itse jäänyt isävapaille tai vanhempainvapaille, työt ovat aina alkaneet. Siis siinä vaiheessa varsinkin, kun on kolme alle kouluikäistä lasta.
Nyt tätä kokopäiväistä duunia on ollut käytännössä heinäkuusta asti, mutta pelkällä omalla vastuulla elokuun alusta. And I'm still standing and they're alive. Näin voinen sanoa ruotsinlaivalla käynnin jälkeen. Kun 1,5-vuotias kiljuu ja karjuu sitä, että hänet otetaan syliin koruosastolta ja kaksi veljeä ovat sännänneet eri suuntaan kymmenien laivamatkustajien jalkojen välistä - jonnekin.
Onneksi meitä on kaksi vanhempaa. Puolen tunnin päästä huomaan miettineeni, että olikohan tämä sittenkään hyvä ajatus. Jos kotona voi kääntää kanavaa mainosten alettua lasten katsellessa lastenohjelmaansa kaupalliselta tv-kanavalta, täällä ei voi blokata leluliikkeiden näyteikkunoita. Pari kertaa "kato tuonne kattoon! Siellä on... on... ikkuna!" voi toimiakin, mutta hämäystaktiikat valuvat veden lailla pian kuumaan hiekkaan.
Sitten on ne pelikoneet, karkkikauppa yms. Erilaisia houkutuksia, joille kuka tahansa lapsi haluaa altistua. Eikä siinä mitään. Varsinkin lapselle kuuluu rajojen vetäminen ja meidän vanhempien osalta. Mutta kun me olemme nyt syyslomalla! Meidän aikuisten piti päästä lomalle. Me olimme niitä, jotka päätimme mennä syyslomalla ruotsinlaivalle. Täällä sitä tajuaa, että syysloma olisi sitä, että lapset temmeltäisivät isovanhempiensa luona ja me olisimme menneet jonnekin matkalle.
Palataanpa päivän tärkeimpään ateriaan. Jos aamiaishetki kotonakin on toisinaan over cooked, täällä laivalla ei savu nouse korvista ilman tulentekijöitä. Valjaat on tietty ihan hyvä keksintö, mutta 1,5-vuotiaan tytön vastaan sanominen on jotain muuta kuin sanomista. En haluaisi testata, kuuluuko muiden matkustajien aamiaiseen kuulosuojaimet.
Täällä ei kannata ajatella paljonko hinnassa maksaisi pari haukkaamatonta leipää, puoliksi juomaton kahvi tai hyödyntämättömät jälkkäriosiot. Onhan jokainen pala lapsen suuhun voitto täällä impulsiivisessa ympäristössä. Seisovan pöydän isommat valinnanvapaudet uhkaavat kummitella aikuisen mielessä. Fakta on se, että tällaisissa paikoissa aikuisen toiveet jäävät todennäköisesti toteutumatta monen vuoden ajan.
Ja sitten kun toinen vanhemmista nukuttaa veljeksiä, erittäin iltavirkulle pikkusiskolle täytyy keksiä tekemistä sen parin tunnin ajan ja osan aikaa niin, että hän olisi hiljaa.
Tässä on toki tuotu pelkästään ne negatiiviset puolet esille, jotta se pointti tulisi paremmin ymmärretyksi. Eli tässä jää kirjoittamatta ne hetket kun lapset ilakoivat ja painivat keskenään hytissä naurudesibelien rikastamana, ovat 5. kerroksen leluhuoneessa tyytyväisinä kuin torakat ruokavarastossa.
Ja toki ne rauhoittavat iltalukuhetket, siirtymän jälkeiset hetket ulkona ja museossa sai ajattelemaan, että kyllä täällä hyviäkin hetkiä on.
Mutta on kyllä hienoa tehdä reissu huomatakseen, että koti olikin paikka, jonne on kiva tulla. Syysloman jälkeen jatkuu siunattu arki ja rutiinit. Tosin siirtymänsä tässäkin. Väsynsä kullakin ja pitäisi muistaa olla armollinen lapsilleen. Eli tänään laitan lapset aiemmin nukkumaan ja menenpä itsekin aiemmin petiin.
Syysloma aiheuttaa monessa perheessä päänvaivaa. Työssäkäyvien vanhempien täytyy miettiä, minne laittaa koulusta vapaaviikon tai vapaat päivät saaneet lapset. Siksi on siunaus, mikäli on mummola tai sedät ja tädit käytettävissä. Tai ehkä juuri silloin joku vanhempi pystyy tekemään etäpäivän, jolloin toki työtehokkuuden mittarin voinee laittaa ylähyllylle.
Me edustamme perhettä, jossa molemmat vanhemmat viettävät syyslomaa. Tartunpa ensiksi tuohon termiin "loma". Jokainen hyvät mammaloma-toivotukset saanut tietää, että loma päättyi ja nyt se työ vasta alkaa. Mutta ehkä kuitenkin elämän tärkein työ, jossa optioita tiputtelee pikkuinen omalla hurmaavuudellaan tai pikku-diktaattorimaisilla elkeillään. Kun olen itse jäänyt isävapaille tai vanhempainvapaille, työt ovat aina alkaneet. Siis siinä vaiheessa varsinkin, kun on kolme alle kouluikäistä lasta.
Nyt tätä kokopäiväistä duunia on ollut käytännössä heinäkuusta asti, mutta pelkällä omalla vastuulla elokuun alusta. And I'm still standing and they're alive. Näin voinen sanoa ruotsinlaivalla käynnin jälkeen. Kun 1,5-vuotias kiljuu ja karjuu sitä, että hänet otetaan syliin koruosastolta ja kaksi veljeä ovat sännänneet eri suuntaan kymmenien laivamatkustajien jalkojen välistä - jonnekin.
Onneksi meitä on kaksi vanhempaa. Puolen tunnin päästä huomaan miettineeni, että olikohan tämä sittenkään hyvä ajatus. Jos kotona voi kääntää kanavaa mainosten alettua lasten katsellessa lastenohjelmaansa kaupalliselta tv-kanavalta, täällä ei voi blokata leluliikkeiden näyteikkunoita. Pari kertaa "kato tuonne kattoon! Siellä on... on... ikkuna!" voi toimiakin, mutta hämäystaktiikat valuvat veden lailla pian kuumaan hiekkaan.
Sitten on ne pelikoneet, karkkikauppa yms. Erilaisia houkutuksia, joille kuka tahansa lapsi haluaa altistua. Eikä siinä mitään. Varsinkin lapselle kuuluu rajojen vetäminen ja meidän vanhempien osalta. Mutta kun me olemme nyt syyslomalla! Meidän aikuisten piti päästä lomalle. Me olimme niitä, jotka päätimme mennä syyslomalla ruotsinlaivalle. Täällä sitä tajuaa, että syysloma olisi sitä, että lapset temmeltäisivät isovanhempiensa luona ja me olisimme menneet jonnekin matkalle.
Palataanpa päivän tärkeimpään ateriaan. Jos aamiaishetki kotonakin on toisinaan over cooked, täällä laivalla ei savu nouse korvista ilman tulentekijöitä. Valjaat on tietty ihan hyvä keksintö, mutta 1,5-vuotiaan tytön vastaan sanominen on jotain muuta kuin sanomista. En haluaisi testata, kuuluuko muiden matkustajien aamiaiseen kuulosuojaimet.
Täällä ei kannata ajatella paljonko hinnassa maksaisi pari haukkaamatonta leipää, puoliksi juomaton kahvi tai hyödyntämättömät jälkkäriosiot. Onhan jokainen pala lapsen suuhun voitto täällä impulsiivisessa ympäristössä. Seisovan pöydän isommat valinnanvapaudet uhkaavat kummitella aikuisen mielessä. Fakta on se, että tällaisissa paikoissa aikuisen toiveet jäävät todennäköisesti toteutumatta monen vuoden ajan.
Ja sitten kun toinen vanhemmista nukuttaa veljeksiä, erittäin iltavirkulle pikkusiskolle täytyy keksiä tekemistä sen parin tunnin ajan ja osan aikaa niin, että hän olisi hiljaa.
Tässä on toki tuotu pelkästään ne negatiiviset puolet esille, jotta se pointti tulisi paremmin ymmärretyksi. Eli tässä jää kirjoittamatta ne hetket kun lapset ilakoivat ja painivat keskenään hytissä naurudesibelien rikastamana, ovat 5. kerroksen leluhuoneessa tyytyväisinä kuin torakat ruokavarastossa.
Ja toki ne rauhoittavat iltalukuhetket, siirtymän jälkeiset hetket ulkona ja museossa sai ajattelemaan, että kyllä täällä hyviäkin hetkiä on.
Mutta on kyllä hienoa tehdä reissu huomatakseen, että koti olikin paikka, jonne on kiva tulla. Syysloman jälkeen jatkuu siunattu arki ja rutiinit. Tosin siirtymänsä tässäkin. Väsynsä kullakin ja pitäisi muistaa olla armollinen lapsilleen. Eli tänään laitan lapset aiemmin nukkumaan ja menenpä itsekin aiemmin petiin.
Kommentit
Lähetä kommentti