Lasten kanssa kirkossa...
Tapahtui tänään kirkossa.. Jonotamme perheenä ehtoolliselle. Keskimmäinen lapsistamme yleensä jonotuksen aikana ehtii käväistä pari kertaa ulkona, vetää muutaman kerran kirkkosalin ympärijuoksun ja tulla isänsä reppuselässä takaisin jonoon, kun papin kämmenet alkaa olla tarpeeksi lähellä.
Sitten se taas tapahtuu. Tässä kohtaa on hauska huomata eri pappien erilaiset suhtautumistavan keskimmäisen lapsemme seuraavaa n tempaukseen. Kun pappi kysyy, että voiko hän siunata lapsen, vastaan: "Voitko? Jos ehdit ja pystyt." Kun olen päässyt lauseen loppuun pappi joko hymyssä suin laittaa käden ojoon ja tähtää siunauksensa kohti ulko-ovea, jonne pienellä lapsella on matkaa alle 10 sekuntia. Joku pappi taas jäykistyy ja "jää odottamaan" tai luovuttaa.
Tänään lapsemme vastaa papin kysymykseen itse: "Mut saa siunata pepusta." Juuri silloin tietysti taustalla soittanut bändi oli lopettanut biisinsä ja pojan lohkaisu naurattaa eturivin ihmisiä. Myös ehtoollisleipäjonossa tunnelma kevenee.
Isänä tulee tietenkin fiilis, että olen onnistunut isänä ja ihmisenä välittämään jotain olennaista lapselleni tällaiseen kirkkokäyttäytymiseen. Olinko jopa kysynyt vinkkejä
Suonperältä? No sattui kerrankin niin, että otin taskussani olleen - et usko mutta poikani samana aamuna futistapahtumasta voittamansa - pokaalin. Nostin sen ilmaan ja sanoin, että "Ja vuoden isän palkinto meni oikeaan osoitteeseen"
Sitten se taas tapahtuu. Tässä kohtaa on hauska huomata eri pappien erilaiset suhtautumistavan keskimmäisen lapsemme seuraavaa n tempaukseen. Kun pappi kysyy, että voiko hän siunata lapsen, vastaan: "Voitko? Jos ehdit ja pystyt." Kun olen päässyt lauseen loppuun pappi joko hymyssä suin laittaa käden ojoon ja tähtää siunauksensa kohti ulko-ovea, jonne pienellä lapsella on matkaa alle 10 sekuntia. Joku pappi taas jäykistyy ja "jää odottamaan" tai luovuttaa.
Tänään lapsemme vastaa papin kysymykseen itse: "Mut saa siunata pepusta." Juuri silloin tietysti taustalla soittanut bändi oli lopettanut biisinsä ja pojan lohkaisu naurattaa eturivin ihmisiä. Myös ehtoollisleipäjonossa tunnelma kevenee.
Isänä tulee tietenkin fiilis, että olen onnistunut isänä ja ihmisenä välittämään jotain olennaista lapselleni tällaiseen kirkkokäyttäytymiseen. Olinko jopa kysynyt vinkkejä
Suonperältä? No sattui kerrankin niin, että otin taskussani olleen - et usko mutta poikani samana aamuna futistapahtumasta voittamansa - pokaalin. Nostin sen ilmaan ja sanoin, että "Ja vuoden isän palkinto meni oikeaan osoitteeseen"
Kommentit
Lähetä kommentti