Koti-isänä vuoden

 "Jäisitkö koti-isäksi? Vaikka ..hmm.. vuodeksi?"

Nämä sanat vaimoni lausui minulle talvella 2018. Olin kyllä pitänyt kolmesta lapsestamme kaikki mahdolliset Kelan suomat ja työpaikalleni ehdottamani isävapaat ollen pisimmillään 3 kuukautta putkeen kotona kesälomien ohessa. Mutta että kokonainen vuosirengas näiden silmien ympärille?  Olen tähän asti kyllä tunnollisesti tehnyt kaikki elämääni koskevat isommat ja pienemmät päätökset perheen ehdoilla. Nytkin puntarissa oli perheen paras ja oma hyvinvointini. Yllättävää kyllä, työ ei lopulta kuulunut tähän puntariin ollenkaan. Eikä sillä, ettenkö nauttisi työstäni, mutta niitä klo 5.30 herätyksiä en jää kaipaamaan.  Ja sitä paitsi töitä ehtii kyllä tekemään. Varsinkin, jos se eläkestatus odottaa kuitenkin vasta 70 ikävuoden jälkeen. Ja mikäli olen jo tähän asti työurallani ideoinut leipääni maistuvaa ja idearikasta sisältöä, sama voisi onnistua kotonakin. Näin päivät rullaa mukavasti. Puntarissa siis perheen paras ja oma hyvinvointi.

Voiko kotiin jäävä mies voida paremmin kotona kuin töissä? 

Olen viimeisten vuosien aikana todennut ensin puolileikillä ja sitten vakavana, että lomat loppuu sitten, kun kesäloma alkaa. Varsinkaan, jos meidän lapsillamme ei ole pyörimässä enää kerhoa tai eskaria, niin se tarkoittaa ohjelmatoimiston koordinaattori-vanhemmalle melkoista hien erittymistä ja luovan aivotoiminnan paineistamista. Toki joka päivä töissä olen kokenut olevani väsynyt mutta lomalla. Väsy tulee siis siitä, että olen viimeisten vuosien aikana nukkunut yhteen pötköön ehkä vain viiden rystysen verran. Joo, sama juttu vaimolla. Mutta puhutaan vaan henkilöstä, joka jää kotiin. Minä en ole imettänyt öisin, mutta olen sen verran herkkä uninen, että herään tulpat päässäkin, jos joku vieressä joku lyö kantapäällä minua naamaan. Tätä ennenhän joku on hipsinyt meidän sänkyyn ja lopulta olen löytänyt itseni pelaamassa yöllä tetristä. Häviän pelin joka kerta niskakipujen herättelemänä. Toki olen joskus jaksanut (mikäli olen jaksanut) tehdä pakkopalautuksen muurin taakse, mutta joskus virtaus kulkee takaisin vanhempien auvoisempaan huoneeseen.

En usko, että koti-isänä nukkuisin vähemmillä katkoilla, mutta jos olen tähän mennessä herättänyt töihin mennessäni naapuruston kukon laulutalkoisiinsa, niin nyt saisin nukkua edes pidempään. Eli pidemmät unet katkonaisena edes, kiitos. Jaksan olla nimittäin parempi isä, puoliso ja ihminen paremmin nukkuneena. Mielummin parempi isä kuin parempi työntekijä. Eli puntari heilahtaa kovaa vauhtia kotiin jäämistä kohti.

Unien lisäksi hyvinvointiin liittyy muutakin. Ennen kuin vaimoni ehdotti minulle koti-isäksi jäämistä, ehdin lukemaan Aki Hintsan Voittamisen anatomia -kirjan. Hintsan hyvinvointi-malli oli kuin maalaisjärkinen rätti päin naamaani. Siinä unen merkityksen lisäksi korostettiin myös esimerkiksi liikuntaa ja oikeanlaista ravintoa, jossa näkyy monesti yksilölliset erot. Tämähän ei ole edes rakettitiedettä, mutta harva ihminen lopulta edes tekee niitä ratkaisuja, jotta hän voisi paremmin. Siis esimerkiksi, jos tiedät voivasi paremmin ilman karkkien napostelua, miksi syöt niin paljon karkkia? Tai jos juot olutta, mutta reilun muutaman tölkin viikon aikana nauttineena tiedät määrän olevan jo hitusen liikaa, miksi et laita tuohon määrään stoppia tai vähennä? Muutenkin se mikä menee suusta alas, on jokaisen vatsan ja hyvinvoinnin asia. Säännöllinen kohtuullisuus terveellisesti. Joo, olisin tekopyhä, jos kieltäisin syöväni jäätelöä ja suklaata säännöllisesti. Siinä pidän tiukkaa linjaa. Alkoholin käytöstä en olisi kirurginakaan huolissani. Hienoa kyllä, niin salaatista on tullut minulle normi juttu. Vasta sitten kun löysin valmiiksi pestyt ja leikatut salaattiannokset. Sen jälkeen on kynnys olematon lisäämään ne fetat, tomaatit, kurkut, siemenet jne..

Mutta syömisen lisäksi se liikunta. Tämä on ollut tähän asti haavemajani. Kun katson ulos ja näen jonkun aikuisen miehen juoksevan trikoissaan, tulen kateelliseksi. Vähemmän niistä tiukoista trikoista, jotka tekee koko touhusta urheilun välineellistämistä tuoden mieleen ajatuksen, ettei kakasta tule konvehtia pelkillä housuilla. Sen takia menisin mieluusti sen miehen tilalle, mutta ottaisin jotkut perusvaatteet, joilla en pröystäilisi.  Näinä vuosina, kun olen tullut kotiin joka iltapäivä jo ennen klo 16, olen ehtinyt hoitaa ruoanlaiton, leikkinyt lasten kanssa, hoitaa vaimoni kanssa lasten iltatoimen. Jälkimmäinen vaatii melkein kahta vanhempaa, koska pikkuisella on vielä toisenlainen rytmi. Yksi kyllä hoitaa senkin touhun kokonaan, mutta kaksin on helpompaa ja NOPEAMPAA. Tätä ennen muuten olen saanut lahjaksi vaimoni ja lasteni kanssa jakamatonta aikaa. Tämä tarkoittaa sitä, että yhden tärkeän asian omasta päivästään on voinut pisteyttää moneen eri hetkeen iltapäivän ja illan kuluessa.  Mutta lasten jo nukkuessa ehtii tehdä vielä kotityöt ja jakaa siinä sivussa ne kuulumiset. Sitten on harmi kyllä jo mentävä nukkumaan. Sentään vaimon kanssa olemme saaneet joulukuusta 2017 maaliskuuhun 2018 koti-apua. Tämän johdosta kävimme lähes viikottain savusaunassa avannon kera. Täydellinen vastine kotona sykkimiseen. Jos olet väsynyt kotona, mieti sitä kotiapua!

Ai niin se liikunta. No, onhan toi lasten perässä meneminen juoksemista. Ja sykekin nousee riitatilanteissa yllättävän korkealle. Ja näillä unilla vielä anaerobisemmin. Mutta totta on, että lasten myötä oma elämä jää enemmän sivuun. Ei sitä sovi kieltää. Sekös lienee se yksi syy, miksi nykyään oman vaimon kanssa seksi jää vähemmälle ja edellytykset jälkikasvulle entisestään vähenee. Toinen tärkeä syy on se, mitä yritän välttää: kaikkien lasten kanssa kauppaan - nälkäisenä. Jos lapseton ihminen näkee tällaisia hetkiä niist siirtymähetkistä puhumattakaan, niin voi olla, että saamme istua väljemmin tulevaisuuden länsimetrossa ja busseissa.

Ennen lapsia harrastin enemmän tai vähemmän salibandyä, koripalloa, sulkapalloa, juoksemista, pesäpalloa ja jalkapalloa. Juoksu on ollut pitempi kestoista ja muut ovat olleet tietyn porukan kanssa harrastamista, johon ovat liittyneet tietyt aikakaudet ja asumapaikat. Mutta sitten kun se ensimmäinen syntyy ja vielä kovasti odotettuna, niin sitä ollaan niin tiiviisti, että sitä ei tajua ottaa lenkkareita riittävän usein esille. Ja jos tunnet enneagrammia, niin numero 2 on minun elämäni onni ja epäonni. Tai ei nyt epäonni mutta henkilökohtainen haaste. Olen siis tulipalojen sammuttelija ja haluan maailmanrauha kotiini ennen kuin voin kokea kysyväni, että "olisiko kulta nyt hyvä hetki, jos menisin lenkille". Niitä hyviä hetkiä ei nimittäin lapsiperheissä juurikaan tule. Siis jos pienin on reilun vuoden, keskimmäinen on ailahtelevan uhmaikäinen ja 4-vuotias ja vanhin on halutessaan uhmakas ja tahtomattaan 6-vuotias. Lapset rakkaimmassa ja haastavimmassa iässä.

Ja jos vaimo on ollut kotona jo 7 vuotta ja elinpiiri on ollut ennen muuta nämä erityisen rakkaat, jotka saavat aikuisesta sen lapsen, niin enough is enough. Kuuntele vaimoasi, eli jää kotiin ja anna hänen mennä välillä töihin. Sitten voi olla, että hän jaksaa olla paremmin ja paremmalla mielellä lasten kanssa, jolloin koti-isänä voisin ottaa ne lenkkarit esille. Siis unet ja liikunta. Niitä tulisi siis koti-isänä lisää. Ja ruokaan voin itse vaikuttaa. Tämä peli näyttää jo selvältä.

-----------

Tavoitteet:
1) Saada pidemmät yöunet (todennäköisesti onnistuu)
2) ..eli paremmat apajat pysyä aikuisena ja pitää olennaisista rajoista kiinni ilman räjähtelyitä
3) Mieti mitä on ne olennaiset rajat ja mitkä on ne turhat säännöt mille en keksi edes perusteluita
4) Saada aamutoimet pyörimään ja ehtiä tekemään ne ajoissa, eli:
- Saada esikoinen ajoissa kouluun
- Toivoa>pyytää>kannustaa>hoputtaa> eli lopulta lähes aina hoputtaa> keskimmäinen lapsi syömään ajoissa aamiainen,
- Aamukakat itse kullakin pönttöön (paitsi pienimmällä ehkä vaippaan). Varsinkin keskimmäiseltä, jolla on kova vatsa.
- Valmistaa edellisenä iltana vaihtovaatteet kaikille. Myös minulle itselleni mahdollisten kakka- tai kaatuneiden maitolasien johdosta.
6) Miettiä myös keskimmäiselle lapselle jotain harrastusta ja pienimmälle jotain musiikkituokiota (onneksi seurakuntien muskarit alkavat)
7) Hyödyntää avointa päiväkotia, koska siellä tapaa muitakin marginaali-koti-isiä ja pääsee valmiiseen pöytään pienellä rahalla.
8) Liikuntaa
9) Tehdä musiikkia
10) Saada yksi kirjaprojekti alkuun ja loppuun

Tärkein tavoite: Haluan parantaa suhdettani lapsiini sekä kasvaa ihmisenä, isänä ja puolisona. 

Heinäkuun 2018 kesälomien myötä siirryn töistä pois yllättävän levollisin mielin. Palaan työn ääreen heinäkuussa 2019. Teen yhden poikkeuksen. Käväisen työpaikalla tiistaina 11.9. toimittamassa Aki Hintsa -illan. Silloin Aki täyttäisi 60 vuotta. Harmi, ettei häntä ole enää. Niin paljon viisautta lähti hänen mukanaan. Mutta yritän ottaa hänenkin viisaudestaan koppia nyt kotona. Kotona olevaa vanhempaa ja vankilaan jäänyttä yhdistää muuten ainakin yksi asia: Koska kodistakin voi tulla omalle mielelle kalterit, on tärkeää, että ajatuksen saa kiinnitettyä välillä kivoihin juttuihin.

Tulevina arkiaamuina, kun yksi on jo koulussa, kaksi leikkii tuossa matolla ja tekee majoja. Välillä minä käyn tekemässä tupatarkastusta tai tekemässä uusia ratkaisuja ja pinnoitteita heille, mutta kyllä se näppiksen naputus alkaa kuulumaan leikkien lomassa. Näppiksellä voi jatkaa pöytälaatikkoon jääneitä lauluaihioita ja raapustella kirjaa. On toisaalta tärkeää pitää itselleenkin ajat ja paikat, jolloin keskittyy hyvällä mielellä omiin juttuihin ja muuten on läsnä lapsilleen. Muuten tulee vain hajamielisen äkeä ukko, jolla on kaikki on koko ajan kesken. Uskon, että ilme rupeaa muuttumaan ja katseessa on virkeää levollisuutta.